TAIDEARBORETUMIN TUTKIMUKSET
TUTKIMUKSEN KESKIÖSSÄ:
Päiväperhoset (Butterflies. Lepidoptera, papilionoidea) ovat Taidearboretumin pitkäaikaisissa linjalaskennoissa ja kolmikertaotannoissa olleet mukana pisimpään vuodesta 2015 alkaen. Taidearboretum tutkii ja on tuottanut myös ainutlaatuista uutta tietoa päiväperhosten maakontakteista vuodesta 2017 alkaen.
Sudenkorennot (Dragonflies. Odonata, Zygoptera & Anisoptera) ilmestyivät Taidearboretumille vähitellen ja yhä enemmän vuosikymmenen aikana. Lopulta lajia esiintyi jo niin paljon, että lajista aloitettiin tarkempi pitkäaikainen käyttäytymistutkimus vuonna 2021. Sudenkorentojen esiintymisestä kuivissa ja paahteisissa elinympäristöillä on saatavilla niukasti tietoa ja siksipä tutkin myös toissijaisen elinympäristön tärkeyttä korennoille.
Kimalaiset (Bumblebees. Hymenoptera, Apoidea, Apidae, Bombus). Ensimmäiset kimalaisten ja kasvien vuorovaikutustutkimukselliset tarkastelut tehtiin vuonna 2016. Tämän jälkeen Taidearboretumilla ja sen verrokkikohteilla on kimalaisseurantoja tehty niin piste- kuin linjalaskennoin näihin päiviin saakka.
Kasvit (Plants. Plantae). Taidearboretumin tutkimus- ja taidetoiminta on perustunut ja keskittynyt vahvasti kasveihin jo vuodesta 2014 alkaen. Kasvitutkimuksia on julkaistu lähinnä tietokirjojeni artikkeleissa. Tekeillä on myös suuri kasvikirja, johon kerään pitkältä ajalta aineistoa ja kokemuksia pohjoisesta Taidearboretumista.
Lepakot (Bats. Chiroptera ). Kummalliset hämärän iltalentäjät ihmetyttivät Taidearboretumilla monena vuonna etenkin syksyiltoina. Lopulta detektorihavainnoinneilla eliöt varmistuivat lepakoiksi ja havaintosarja aloitettiin vuonna 2021.
Abioottiset muuttujat (Abiotic). Luonnossa vallitsee erilaisia kiertokulkusysteemejä. Elävät eliöt eivät elä "tyhjiössä" itsekseen, vaan ovat vuorovaikutuksessa oman ja toisten lajien yksilöiden sekä elottoman luonnon kanssa. Näin ollen on luontevaa tutkia monissa tutkimusasetelmissa myös lajien elinympäristöolosuhteita.
Tekemisen luonteesta:
Tärkein periaate tutkimuksissani on edetä tutkimusalan mukaan. Tehdessäni luonnontieteellistä tutkimusta, käytän sen metodeja ja tutkimusotteita. Riippuu monista tekijöistä, voiko tai kannattaako taidetta sisällyttää muun alan tutkimuksen tueksi tai sen osaksi. Yleensä taideteoksen monitulkintaisuus luo omat haasteensa integraatiolle. Elävällä kasvitaiteella on ollut oma roolinsa kestävyystutkimuksissa, jolloin se on vaatinut tiettyjen osa-alueiden tarkempaa avaamista.
Taidearboretumin hyönteistutkimuksissa ei käytetä eliöiden haavi- tai myrkkypyydystämistä, vaan tutkimus toteutetaan eliöiden luontaista vapautta vaalien. Tämä edellyttää tarkkaa perehtymistä lajimäärityksiin, pitkiä maastotyöskentelyaikoja kesällä ja vuosia kestäviä seurantoja. Kyseinen tutkimusmenetelmä ei ole helppo ja se vaatii huolellisen tutkimusasetelman laatimisen. Ilokseni olen huomannut, etten ole yksin menetelmieni kanssa. Maailmalta löytyy jo hyvä joukko luonnontieteilijöitä, jotka pyrkivät yhä eettisimpiin tutkimusmetodeihin.
Vapaan tutkijan työ on antoisaa, mutta sinnittelyä resurssiniukkuudessa. Suomessa vapaan tutkijan ja luovan alan tekijä laitetaan resurssikilpailuissa samalle viivalle suurempien instituutioiden kanssa. Lieneekö se kovin reilua? Moni jättääkin alat lyhyeen. Yliopistokoulutus antaa kuitenkin vahvan pohjan itsenäisellekin työskentelylle, mahdollisuuden toteuttaa laadukasta ja tieteen kannalta merkityksellisiäkin läpimurtoja ja innovaatioita. Hommia on tehtävä kuitenkin moninkertaisesti…
Kun/jos siirrän itsenäisesti tutkimuksen tai taideteoksen annin lopulta yhteiskunnan käyttöön "omannäköisen" tietokirjan kautta, on hallittava ainakin seitsemän ammattitoimenkuvaa. Siksipä ei ole liioiteltua sanoa, että on oltava melkoinen "kameleontti" ja "sisupussi" jaksaakseen kaiken "pyörityksen". Asialliset palautteet ja luonto itsessään motivoivat kuitenkin laittamaan parastaan pitkissä kirjaprosesseissa...